Delphine Minoui ja Ali Nojoud: (julkaistu 2009)
Ja taasen yksi kirja luettu joka sai mut mietiskelemään tätä ihmiselämää. Miksi, miksi, miksi?
Vittu, vittu, vittu mitä sikoja! On raakaa luettavaa, onneksi kuitenkin tavallaan onnellinen loppu.
Annan tälle ****- tähteä.
Kova on tarina, mutta silmiä avaava.
Kirjan tarinasta:
Pieni Nojoud on vasta kymmenvuotias. Hän elää normaalia köyhää maaseutuelämää Jemenissä, ison perheensä kanssa. Isä joutuu työttömäksi ja ratkaisuna rahattomuuteen isä näkee ainoan mahdollisuuden: tytär on naitettava. Ja näin Nojoud, 10 vuotta, naitetaan "vanhalle äijälle"
Mies kuljettaa Nojoudin ensin kotiseudulle. Häät ovat pikaiset, rumatkin eikä kukaan ole kiinnostunut morsiamesta. Paitsi miehen äiti, joka saa nyt ilmaisen kotiapulaisen ja orjan. Mies puolestaan käyttää aviomiehen oikeuttaan ja raiskaa Nojoudin lähes joka yö. Lopulta hän kyllästyy tytön itkuun ja valitukseen kovasta työstä, silloin alkaa lyöminen ja pahoinpitely. Kaiken kukkuraksi miehen äiti teettää pienellä tytöllä aivan liikaa töitä aamusta iltaan. Nojoud voi vain haaveksia koulusta, leikeistä ja ikäistensä seurasta. Hän ei enää pysty nukkumaan, hän itkee ja pelkää jatkuvasti.
Eräänä päivänä hän tekee päätöksen: hänen on lähdettävä! Hän karkaa ja matkaa suoraan Oikeustalolle, ja vaati pääsyä tuomarin puheille saadakseen avioeron. Avioeron? 10-vuotias tyttö? Tätä hämmästellään ja pian alkaakin tapahtua. Asian ottaa hoitaakseen naisasianajaja, joka on erittäin pätevä työssään...
Tarina on kertomus siitä, mitä maaseudulla köyhien luku- ja kirjoitustaidottomien vanhempien tyttäret joutuvat kärsimään vielä näinä päivinäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti